Suuria ajatuksia

Filosofiaa

Kuten aiemmatkin viisaat, olen havainnut hyväksi silloin tällöin makailla vähän fundeeraamassa maailman asioita. Mieluiten lämpöisessä mutta varjossa ja massu täynnä, sillä tavalla syntyvät parhaat ideat. Vai kiistääkö joku Aristo-ei-totteleen, Plutonin ja muiden antiikin luppakorvien viisauksia?

Yksi parhaista ajatuksista on tietenkin se, että - Haureka! Nythän voitaisiin leikkiä! Mutta silloin tällöin olen liian filosofinen urheilemaan, vaikka sekin on ollut tärkeää jo antiikin ajoista lähtien. 

Sanoiko joku KISSA?

Olen esimerkiksi tuuminut kissan olemusta. En tosin ole päässyt kovin pitkiin pohdintoihin, sillä jo sana saa minut valpastumaan, eikä tuumiminen silloin onnistu.

Siellä on taas yksi!
Mutta se ei ole meidän pihalla,
joten olkoon.

Filosofia ei kuitenkaan ole niin kovin vaikeaa. Yritän selittää teille vähäsen. Aristo-ei-totteleen perusajatus on, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti. Oletan, että se tarkoittaa sisäsiisteyttä. Hyveitä pitää kehittää, sen sijaan että tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Niinpä panen ihmiseni rapsuttamaan minua toistuvasti ja aina uudelleen. Teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla väärin jossain toisessa tilanteessa. Kuten: kaivaa voi ulkona, luonnossa, mutta ei sisällä, sohvassa.

Luvallisissa kaivauksissa

Antiikin filosofi Diogenes vertasi itseään koiraan: ”Kun olen nälkäinen, olen melitalaiskoira, kun tyytyväinen, olen molossi.” Koska filosofit puhuvat aina  niin vertauskuvallisesti, esitän tulkintanani, että Diogenes oli mielestään sekarotuinen.

Kreetalaisia koirarotuja ovat muinoin olleet lakoniankoira, joka on ollut nopea peuran, kauriin ja jäniksen metsästykseen käytetty tyyppi, sekä molossi, joka on ollut kiihkeä, luja ja jalo koira. Molossi on uskaltanut hyökätä jopa sonnien ja karjujen kimppuun. Ne eivät olleet nopeita, mutta ne olivat voimakkaita ja pelottomia. Tämä ilmenee runossa, joka on kirjoitettu noin 200-luvulla eaa. Melitalaiskoiria on kuvattu vaaseissa ja muissa maalauksissa. Ne ovat olleet pieniä sylikoiria, melko pitkäkarvaisia, kettumaisia pystykorvia.

Odotan, että seuraajani kokoontuvat
kuulemaan viisauksiani sitruunapuun alle

Diogeneen lisänimi oli Koira. Hän kuulemma karaisi itsensä sään vaihteluita vastaan asumalla tynnyrissä. Niin tekevät useat nykyisetkin koirat, peltitynnyri on täällä hyvin yleinen koirankoppi. Tosin Diogeneen aikana se on ollut suuri saviruukku, tynnyrit keksittiin myöhemmin. Korinttilaisten kerrotaan pystyttäneen Diogeneen muistoksi pilarin, jonka huipussa oli marmorinen koira.

Diogenes piti myös luista. Tarun mukaan hän oli juuri penkomassa kasallista ihmisluita, kun vierelle tupsahti itse Aleksanteri Suuri. Diogenes selitti: - Etsin sinun isäsi luita, mutta en pysty erottamaan niitä orjan luista. Hän sai pitää henkensä, sillä A. Suuri oli hänen suuri faninsa.

Väitetään, että Diogeneen seuraajien nimitys, kyynikot, juontuu vanhan kreikan sanasta kynos, koira. Äreää ja töykeää käyttäytymistä kuvaisi sana kynikos, koiramainen. Ilmeisesti nämä seuraajat eivät ole olleet ainakaan hyviä jälkikoiria, jos ovat eksyneet niin kauas luita rakastavasta, tyytyväisestä molossista, jollaiset ovat meidän boksereidenkin esi-isiä.

Arkeologiaa

Useat hauta- ja temppelilöydökset osoittavat, että koira on ollut muinaisille kreikkalaisille hyvin pyhä. Esimerkiksi Lesbos-saarelta on löydetty marmorinen hautamuistomerkki, hautasteele, jossa on kuvattuna Parthenope-niminen, 200-luvulla elänyt narttukoira. Kiveen on kaiverrettu:

Anakseos on haudannut koiransa Parthenopen, jonka kanssa hän leikki, maksaen takaisin tämän tuoman ilon ja rakkauden; Olen ollut omistajani ystävä, joten ansaitsen tämän haudan; Katso tätä: etsi itsellesi ystävä, joka on valmis rakastamaan sinua kun olet elossa ja joka huolehtii sinusta kun olet kuollut.

Kaivauksia Dikti-vuorilla assistenttieni
Jorgoksen ja Nikoksen kanssa

Omissa tutkimuksissani olen erikoistunut paleontologiaan eli vanhoihin luihin. Pidän kyllä kovasti myös uusista luista, raakoina tai paistettuina, mutta vanhojen luiden löytyminen on kiehtova mahdollisuus. Olen suorittanut kaivauksia Dikti-vuorten rinteillä ja meidän kasvimaalla sekä jonkin verran hiekkarannoilla eri puolilla eteläistä ja itäistä Kreetaa.

Itanos

Pirgos

Dikti

Muinaisissa korkeakulttuureissa on täällä hyvinkin todennäköisesti palvottu Koirajumalaa. Olen löytänyt tästä useita todisteita. Ensinnäkin yksi merkittävimmistä muinaisen Kreikan koristekuvioista on nimeltään Juokseva koira.

Tiedättehän askelkuvion, jonka koira saa aikaan lumihankeen ja täällä tietysti rantahiekkaan? Ihminen etenee suhteellisen yksitoikkoisesti suoraan, kun taas koira tekee kierroksia suuntaan jos toiseen tarkistaessaan ahkerasti ja väsymättömästi erilaisia tärkeitä asioita, kuten hajuja. 

Jyväskylän yliopiston Taidehistorian sanasto selittää Juoksevan koiran olevan antiikista peräisin oleva

koristeornamentti, jota on usein käytetty friisinä tai reunakoristeena.  Se koostuu spiraalimaisista,

aaltoja muistuttavista kuvioista ja muodostuu yhdestä tai useammasta viivasta. Kuviosta on useita muunnoksia.

Kotimme yläpuolelle kohoava 400-metrinen Riza-vuori on selkeä osoitus koirajumalan palvontakulttuurista. Esitän tämän mullistavan teoriani todisteeksi muutamia valokuvia vuoren rinteestä, jossa on selkeästi nähtävissä bokserin tai luultavasti varhaisemman molossityyppisen koiran kasvokuva.

Vasemmalla
mallinnos,
oikealla
autenttinen
näky.
Alakuvissa
profiili.

Lisäksi on luultavaa, että paikallinen väestö yhä pitää koiraa pyhänä, joskin kulttiin on sekoittunut kristilliseen symboliikkaan viittaavia piirteitä. 

Nimittäin kun kanniskelen mukanani kumirenkkuani, saan poikkeuksetta suorastaan hurmiotilaan viittaavia kommentteja kreetalaisilta. He huudahtelevat ihastuneena: - Kuluri! ja osoittelevat minua. Keltainen rengas näyttää erehdyttävästi siltä kuin kanniskelisin mukana henkilökohtaista sädekehääni. Emäntä väittää, että kuluri tarkoittaa rinkeliä, mutta kyllähän se voisi olla sädekehäkin?

Arvelen, että juuri tällaisissa paikoissa
kansa on kokoontunut koirajumalansa
jalkojen juureen palvomaan.

Syvämietiskelyä

Saadakseni välillä kissan pois mielestäni ryhdyn meditoimaan. Tässä valikoima hyviä mietiskelyasentoja. 








Ensin kannattaa suorittaa useita reippaita noutoja tai muita riehumisliikkeitä, jotta lihakset ovat lämmenneet; tosin ihan auringossa lötköilykin voi kirvoittaa hyvät unet – tarkoitan tietenkin hyvän katharsiksen.

Lähteet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikomakhoksen_etiikka
https://foundinantiquity.com/2013/11/15/the-melitan-miniature-dog/ 
http://penelope.uchicago.edu/~grout/encyclopaedia_romana/miscellanea/canes/canes.html

Kalmistopiiri.wordpress.com

Jumalainen profiilini