Isäntä ja emäntä pukivat päälleen kaupunkivaatteita, ja me Caran kanssa rupesimme jo hakeutumaan mököttämään pesäpaikoillemme, kun meidät yllättäen kutsuttiinkin mukaan pukeutumaan. Päälle turvavyövaljaat ja autoon!
Tykkäämme molemmat autossa matkustamisesta, keinuva hurina on ihanan unettavaa. Katsoin ikkunasta vasta, kun pysäköimme ja VOI EI, olimme eläinlääkärin pihassa.
- Dafni jää autoon, isäntä komensi.
Kiitos, mielelläni!

Minun siruni etsittiin skannerilla, siksi minut oli autosta haettu. Niskasta se löytyi, ihan oikealta paikalta. Joskus siru saattaa vaeltaa kuulemma jopa takajalkaan tai häntään, kun pentu kasvaa niin nopeasti.
Kaupunkireissumme ei loppunut vielä tähän. Seuraavaksi ajettiin kauppaan. Tällä kertaa me pääsimme mukaan!
En ole tiennytkään, millaista kaupassa on, sillä yleensä odotamme ulkopuolella. Ja siellä oli oikea paratiisi! Kaikkialla tuoksuivat puruluut, siankorvat ja muut herkut, joita oli säkki- ja laarikaupalla tarjolla. Emme saaneet niitä kuitnkaan ottaa, mutta kaupan tytöt tarjosivat maistiaisia.

Hankimme kaupasta aika kummalliset pannat. Niissä on kuonon edessä häkkyrä, kuonokoppa nimeltään. Niitä tarvitaan kuulemma reissussa.
Reissusta meillä puhutaan nykyään paljon. Lähdemme kuulemma kesän koittaessa koko perhe autolla etelään ja ajamme kauas, melkein maailman ääriin. Siellä on lämmintä, voi olla todella kuumaakin, mutta mehän Caran kanssa tykkäämme molemmat saunoa. Suolainen uimavesi minua vähän mietityttää. Toisaalta tykkään uimisesta enemmän kuin lumihangesta.