Lähtö lähenee

Kevät on edennyt: yhtäkkiä kaikki on vihreää! Tosin pieniä takapakkeja kesäntulo on ottanut, vappuna esimerkiksi satoi lunta.

Vappusää tyypillisimmillään?

Metsäpolut ovat kuitenkin löytyneet aarteineen ja on taas ihanan vapaata, kun pääsee joka paikkaan, myös järveen! Uida en ole halunnut, koska vesi on jäätävää. Isäntäväki naureskelee että mitähän sanon, kun kohtaan ensi kertaa suolaisen meren. Aikovat pitää videokameran saatavilla!

Yksi huone kodissamme on alkanut täyttyä tavarasta: siellä on kasseja täynnä vaatteita ja laatikoita, joissa on kirjoja ja kaikenlaista sekalaista tavaraa. Näyttää uhkaavasti pakkaamiselta. Me Caran kanssa vähän luimistelemme, sillä tämä pakkaaminen on  niitä juttuja, joista useimmiten seuraa jonkun lähtö. Meitä lohdutellaan, että pian pakataan myös pesät, ruokakupit ja minun rakkaimmat leluni, sillä tällä kertaa pääsemme mukaan.

Renkkua ei jätetä!

Olemme saaneet pari viikkoa sitten niskaamme ikävää tököttiä, kuten aina kesällä. Se pitää punkit poissa iholta. Tämänkertainen litku on kuulemma vahvempaa ja torjuu myös hyttysiä ja kirppuja. Kirpuista minä en vielä tiedä mitään, toivottavasti ne myös pysyvät teillä tietymättömillä. Ensi viikolla on luvassa uusi satsi toista ainetta, joka tappaa loiset sisuksista ja turkista. Sitten näitä mömmöjä saammekin parin viikon välein jompaa kumpaa.

Cara nöyrtyy lääkittäväksi

Emäntä kuului puhuvan, että ruokavaliotamme pitää alkaa nyt muuttamaan. Se kyllä harmittaa, sillä rakastamme molemmat kananrustoja, joita olemme tottuneet saamaan joka päivä! Niiden jämätkin pitää kuitenkin kakkia pois suolenmutkista ennen pitkää automatkaa, joten alamme syödä helpommin sulavaa nappularuokaa.

Minä en ole ikinä voinut syödä viljaa, joten sopivan ruoan valinta on tuottanut vähän haeskelua. Onneksi nykyään on aika hyvin viljattomia merkkejä tarjolla, sanoo emäntä, joka muistelee 90-lukua. Silloin allergista koiraa oli vaikea ruokkia. Tykkäämme Golden Eaglen Holistic Helath-sarjan ruoasta, jossa on perunaa ja ankkaa. Nirppanokkainen Carakin syö sitä mielellään. Saamme sitä matkaevääksi. Perillä palaamme ruokavalioomme, jossa saamme aamuisin jauhelihaa ja kasvismössöä ja iltaisin rustoja. Toivottavasti vain sopivat ruoka-ainekset löytyvät helposti kaupasta.

Pakkaaminen aiheuttaa meissä vähän levottomuutta. Tähän mennessä lauman nuorimmat jäsenet ovat yksi toisensa jälkeen pakanneet ja sitten häipyneet pois kotipesästä pitkäksi aikaa. Onneksi he ovat kuitenkin aina välillä palanneet luoksemme. Pian me Caran kanssa itse näemme, mitä se sellainen muuttaminen oikein tarkoittaa. Ehkä se onkin sitten seuraavan blogipäivityksen aihe!