Kipeänä

Olen nähnyt tällä reissulla pari typistettyhäntäistä bokseria. Minä olisin voinut pari päivää sitten myydä tämän oman häntäni pois eniten tarjoavalle. Se oli nimittäin aivan turkasen kipeä! Vesihäntä, sanoi emäntä heti kun huomasi tilanteeni, ja varmisti asian vielä netistä. Näkyy minulla olevan ainakin kohtalotovereita.

Hoito-ohjeena vesihäntään on kipulääke ja lepo. Onneksi kipulääkettä oli pari nappia jäljellä kotiapteekissa, vaikka eipä tuo juuri tuntunut auttavan. En tiennyt, miten päin nukkuisin, kun oli kuuma ja sattui. Yritin kiivetä syliinkin, josko paapominen auttaisi.

Vesihäntä syntyy yleensä uimisesta, ja on ilmeisesti hännän lihasten ylirasitustila, ne turpoavat kovasti ja häntä aivan kuin halvaantuu. Ei se liikkumattomuus kyllä halvausta ole, vaan häntään sattuu niin kovasti, ettei tee mieli heiluttaa sitä yhtään.

Näkyykö meri?
Häntä ei jaksa heilahtaakaan

Ja sitten eivät päästäneet minua uimaan muutamaan päivään! Vaikka täällä oli tosi helleaalto!

Olen ollut oikea vesipeto viime aikoina. Käymme uimassa joka päivä. Mukana rannassa minulla on renkku-lelu. Osaan ottaa keltaisen renkun, kun pyydetään. Se näkyy aalloissa paremmin kuin punainen. Kannan lelun rantaan ja takaisin ja saan paljon huomiota: olen ohikulkijoiden mielestä niin hauska, kun kannan lelua mukanani. Vähän ennen kotia kyllä sylkäisen renkun pois ja äippä saa kantaa sen perille ja pesuun.

Rannassa uin ihmisteni kanssa kilpaa noutamaan heidän heittämäänsä renkkua, se on kelluvaa mallia. Järvessä se uppoaa aika syvään mutta meressä se pysyy pinnalla. En pelkää aaltoja ollenkaan vaan sukeltelen sujuvasti niiden läpi. Kun ihmiset haluavat välillä kuivatella rantaviltillä, leikin yksikseni: laitan etutassun renkkuun ja oikaisen jalan tönkkösuoraksi, sitten kiskon hampailla itse keskenäni.

Piehtaroin hiekassa kuivatellakseni, sitten hilpasen takaisin rantatyrskyihin. Hukkaan renkun, leikisti vaan, ja löydän sen taas. Käyn välillä kysymässä, joko nyt ihmiset haluaisivat leikkiä. He huutavat aina kamalasti, jos ravistelen heille vähän vilvoitusta, mutta se on vain heidän huumoriaan. Kyllä he kohta heittävät renkun mereen ja sitten saan taas uida.

Onko tuulettimesta uimisen korvikkeeksi?

Pari päivää sitä piinaa kesti. Kuvitelkaa vaikka kova hammassärky mutta häntään, siltä minusta tuntui. Vähitellen aloin nostaa häntää vähäsen kävellessäni ja heilauttaa sitä pari kertaa ilostumisen merkiksi. Normaalistihan häntä on meikäläisen sielun peili ja tuntojen kuvastin, koko ajan pienessä liikkeessä -  tai sitten tosi isossa. ”Dafnilla on vinha perä”, sanoi meidän Suvi kerran.

Nyt olen taas päässyt uimaan. Komentavat kovasti ottamaan rauhallisesti ja renkku on pitänyt jättää kotiin. Myös rantahiekassa piehtaroinnit on pitänyt lopettaa alkuunsa ja itse olen yrittänyt ravistella vähän maltillisemmin, sillä siinähän häntä joutuu oikein kunnon kieputukseen.

Ei enää mitään metkuja, häntäseni!

Emäntä löysi kotimaastakin tuttua koirien särkylääkettä eläinlääkärin tarvikepuodin hyllystä ja osti purkillisen vastaisuuden varalle. Saan luvan jatkaa uimaharrastusta, koska häntä on pysynyt hyvänä.

Tänään isäntä snorklasi iltauinnilla ja minä pidin vahtia uimalla vieressä. Yritin ottaa sen pystyssä tököttävän kepin haltuuni, mutta emäntä sanoi, että älähän hukuta sitä miestä: se on hengitysputki.